Full Slacker

virtuaalihevonen - a sim game horse

Nimi: Full Slacker / Släkkeri
Rotu: Suomalainen puoliverinen (FWB)
Sukupuoli: Tamma
Syntymäaika: 05.06.2007
Ikääntyminen: Oma ikääntyminen, 7-vuotta
Säkäkorkeus: 171 cm
Väri: Tummanpunaruunikko

Merkit: -
Maahantuoja: aavistus.
Omistaja: aavistus.
Rekisteritiedot: VH-39450
Kotitalli: Ratsutalli Immortelle Park
Koulutustaso: Koulutetaan
Saavutukset: Ei saavutuksia

Kuvagalleria

Kuvat aukeavat suurempina klikkaamalla

Kuvien © aavistus.

Luonnetta

En päässyt tutustumaan Släkkeriin ollenkaan, ennen kuin se tuli Immortelle Parkiin monen mutkan kautta. Löysin myynti-ilmoituksen siitä netistä, ja soitin sen kasvattajalle, joka kertoi hieman tammasta. Paljon hän ei osannut kertoa, sillä tamma oli täysin käsittelemätön, vaikka oli jo nelivuotias.

Släkkeri tuli Parkkiin lopulta lentokoneella, ja pitkän matkan jälkeen tamma oli todella väsynyt. Se nukkui kolme päivää makuullaan karsinassaan, eikä suostunut edes ulkoilemaan. Olin varma, että tamma oli pahasti sairas. Kuitenkin se neljäntenä päivänä päätti levänneensä riittävästi, ja nousi jalkeille, jonka jälkeen se pääsi maneesiin jaloittelemaan.

Släkkeristä huomasi heti, ettei se ole tottunut käsittelyyn eikä varsinkaan yksinolemiseen. Se hirnui koko ajan maneesissa, ja yritti hypätä katsomoon. Se oli todella jäykkä matkan jäljiltä, ja todella arka. Tuskin antoi koskea itseensä, ja oli työn ja tuskan takana saada tamma kiinni maneesista.

Pikku hiljaa tamman voimat alkoivat palautua, ja sen annettiin jaloitella pidempiä aikoja. Se oli todella jäykkä, joten epäilimme, että se on tulossa sairaaksi. Annoimme sille aikaa levätä kaksi viikkoa maahantulon jälkeen, mutta jäykkyys ei ottanut kadotakseen.

Eläinlääkäri kävi kahdesti tutkimassa tamman, ja toisella kerralla siitä otettiin verikokeet. Niistä ei selvinnyt oikein mitään, mutta tamma sai antibioottikuurin varuilta. Pikku hiljaa annoin tamman jaloitella pidempiä aikoja maneesissa, ja se alkoi hieman vertymään. Päätin kuitenkin, että pikaisen ensikoulutuksen ja muutamien kilpailujen jälkeen tamma astutettaisiin mahdollisimman pian, ja sen jälkeen se saisi olla levossa varsan syntymään saakka.

On aivan eri asia opettaa aikuinen, 170-senttiä korkea hevonen käyttäytymään kuin pikkuvarsa. Kun Släkkeri alkoi tosissaan piristymään, siitä tuli aivan ylipirteä. Se oli lähes mahdoton kengittää, riimussa se ei osannut kulkea ollenkaan, vaan hyppi pystyyn ja pukitteli, ja karkasi taluttajalta. Siksi Släkkerillä on aina pidettävä kuolaimet suussa taluttaessa, ja talutus tapahtuu mieluiten liinassa, jotta taluttajalla on hieman enemmän aikaa kääntää hevonen ympäri.

Alussa Släkkeri tarhasi yksin, sillä tahdoin pitää sen karanteenissa. Se ei pärjännyt ollenkaan ilman muita hevosia, vaan hyppi aitojen yli. Alussa tamma meinasi vain eksyä täällä puistossa, joten se laukkasi metsään ja sitä sai tuntikausia etsiä sieltä. Häpeillen se lopulta tuli takaisin. Myöhemmin aloin tarhaamaan sitä porukassa, jossa se pärjäsikin hienosti. Se tulee lähes kaikkien hevosten kanssa toimeen, siksi sen voi huoletta laittaa kaveriksi mille vain.

Ensimmäiset ratsastuskerrat olivat aivan kamalia. Tamma hyppi pystyyn, pukitteli ja ryösti. Oli monta kertaa minullakin hengenlähtö lähellä. Monta kertaa meinasin tamman myydä johonkin kokonaan siitoskäyttöön, mutta jotenkin sisu ei antanut myöten tämän hevosen kohdalla, vaikka olenkin paljon helpommistakin hevosista hommautunut nopeasti eroon. Pikku hiljaa tamma tottui porukassa siihen, että sen selässä oli ratsastaja. Seuraava askel olikin, että pääsisin sinne myös meidän ollessa kahden maneesissa.

Släkkerin mielestä oli tavaton asia, että nyt sitä ohjailtiin selästä. Se on herkkä tamma, mutta todella lapsellinen. Aluksi olin tyytyväinen, kun se vain suostui kävelemään eteenpäin maneesissa, mutta heti, kun kiristin ohjia, se hyppäsi pystyyn. Ei auttanut kuin hoputtaa se laukkaan, jotta pystyyn hyppiminen olisi mahdotonta. Jatkuvasti se vain hirnui muiden hevosten perään, ja minun rauhoitteluni meni kuuroille korville. Tamma tärisi kauttaaltaan allani, ja hikosi vaahtoon saakka.

Pikku hiljaa ratsastuskerrat helpottuivat, vaikka aina välillä otettiinkin hurjasti takapakkia. Tein lujasti töitä tamman kanssa, ja muut hevoset jätin kokonaan toisten huoleksi. Onneksi kisakausi ei vielä ollut alkanut, joten minulla oli runsaasti aikaa tehdä töitä hermostuneen ja läheisriippuvaisen tamman kanssa.

Meni pitkään, ennen kuin uskalsin lähteä tamman kanssa maastoilemaan. Se pelkäsi maastossa kaikkea, vaikka välillä siitä huomasikin, että se nautti todella. Lätäköidenkin ylittäminen vaati monta ratsastuskertaa.

Ajattelin myös, etten koskaan saisi tammaa hyppäämään yhtäkään estettä. Ensimmäiset viisi kertaa menikin niin, että löysin itseni ja Släkkerin esteiden seasta, joko itseni maasta istumasta tai itseni maasta istumasta ja Släkkerin polvillaan vieressä. Se ei vain ymmärtänyt, miksi pyysin sitä laukkaamaan esteiden sekaan.

Kun Släkkeri ensimmäisen kerran hyppäsi esteen, se meni aivan sekaisin. Ensin se ei uskonut, että olin oikeasti tyytyväinen siihen. Sitten se tajusi, että tätä olinkin halunnut, ja pääsimme oikeita kerrostaloloikkia. Jouduin joka kerta ennen estetreenejä vuoraamaan tamman päästä varpaisiin suojilla ja pinteleillä, sillä se otti sellaisia harppauksia kokemattomana esteiden yli, että oli hyvin vaikea pysyä kyydissä. Silloin tiesin, että vaikka tamma olikin ongelma isolla O:lla, se tulisi hyppäämään loistavasti. Ja vaikka sitä en koskaan kisakentille saisikaan, se periyttäisi taatusti loistavaa tyyliään.

Pikku hiljaa asiat helpottuivat nuoren tamman kanssa, ja aloin uskomaan siihen. Kuten se itsekin alkoi itseensä. Kun tänäpäivänä ylitän isoa estettä sen kanssa, ja tunnen, miten vahva tamma on allani, ja miten rohkeasti se lähtee mukaan kaikkeen uuteen ja vanhaan, tiedän, etten ikinä tehnyt turhaa työtä tämän tamman kanssa.

Ensimmäiset koulukisat meillä olivat yllättäen erittäin paljon lupauksia antavat. Tamma oli tietysti tottunut hälinään ympärillään, ja tuntui rennolta. Itsekin olin melko varma, olimmehan harjoitelleet lujasti tätä varten. Tamma suoriutui radasta kiitettävästi, ja sai hurjat kehut minulta.

Maastoesteisiin tamma rakastui. Niiden ylittäminen on tammasta hauskaa, ja vaikka ne aluksi pelottivat, tiesi se nyt, kuinka tyytyväinen olen siihen, kun se menee sinne minne näytän tietä. Eikä tämä iso tamma väsy milloinkaan!

Kouluradoilla tamma on näyttävä näky. Sillä on isot, hankalat liikkeet, mutta ilmavat ja puhtaat. Se kuuntelee ratsastajaa tarkasti, vaikka välillä sen keskittyminen tuppaa menemään pelkäämiseen. Kengittäessä tamma joudutaan edelleenkin rauhoittamaan, samoin eläinlääkärin toimenpiteissä. Kuljetuksessa tamma täytyy vuorata päästä jalkoihin, sillä sillä on kauhea laitakammo, eikä se meinaa pysyä pystyssä kopissa.

Sukutaulu

i. Full Epic	ii. Full Metal Jacket	iii. -
		iie. -
	ie. Grinder	iei. -
		iee. -
e. Goldier	ei. Bubble Bobble	eii. -
		eie. -
	ee. Lacy L	eei. -
		eee. -

Sukuselvitys

Full Slacker on EVM-sukuinen, eli sen sukulaisia ei löydy netistä.

Isä, Full Epic, on esteori, jolla sijoituksia löytyy kansalliselta tasolta saakka. Se on suosittu jalostusori, jolla on satoja jälkeläisiä. Väriltään se on tummanruunikko, ja sillä on sukat kaikissa jaloissa.

Isän isä, Full Metal Jacket, on tuontiori, joka pärjäsi loistavasti oripäivillä. Se hyppäsi huikean korkeita esteitä irtona jo varsana. Hienosti ulkomaillakin pärjännyt ori on väriltään mustanruunikko.

Isän emä, Grinder, on pitkäaikaisen kotikasvatuksen tuotos ilman minkäänlaisia meriittejä tai upeaa sukua. Väriltään tämä lauhkea tamma oli vaaleanruunikko.

Emä, Goldier, niitti kunniaa niin kouluradoilta kuin esteiltäkin. Se hyppäsi hienolla tyylillä, ja sen näyttävyys riitti myös koulupuolelle saakka. Tämä musta tamma jätti jälkeensä 9 varsaa mukaan luettuna Släkkeri, joista suurin osa asustaa nykyisin Släkkerin kasvattajalla, eivätkä tule siksi näyttöä antamaan.

Emän isä, Bubble Bobble, oli hullunkurisen näköinen, pikkuinen ori, joka hyppäsi kuin piru. Siitä ei koskaan povattu kovin loistavaa kisatykkiä, vaikka sukunsa puolesta se olisi voinut yltää vaikka mihin. Pienikasvuiseksi jäänyt ori kuitenkin yllätti kaikki, ja tämä pikku rumilus hurmasi myös kannattajiensa sydämet täydellisesti.

Emän emä, Lacy L, oli tuontitamma, joka oli ainoastaan siitoskäytössä. Se kantakirjattiin kuitenkin hyvällä palkinnolla, ja siksi sen jälkeläiset on hyväksytty siitokseen. Ikäväksi tamma jäi rekan alle vain 7-vuotiaana, ja jouduttiin lopettamaa.

Jälkeläiset

Rekisteröidyt jälkeläiset löytyvät VRL:n profiilisivulta, linkki hevosen perustiedoissa sivun ylälaidassa.

FWB-t. VH-00000 Immortelle Full of Life
s. 03.04.2008, i. Destrarius
om. Serafina F.

FWB-t. Immortelle Full Moon
s. 29.11.2008, i. Destrarius
om. Wasbaar Showjumpers

Kilpailutiedot

Tullaan kilpailemaan koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa mahdollisesti kansalliselle tasolle saakka.

Ominaisuuspisteet 19.10.2008

Suluissa vanhemmilta perittyjen pisteiden määrä.
6.93 (0) hyppykapasiteetti ja rohkeus
3.56 (0) nopeus ja kestävyys
4.55 (0) kuuliaisuus ja luonne
1.18 (0) tahti ja irtonaisuus
0 (0) tarkkuus ja ketteryys

Hevonen on saavuttanut esteratsastuksessa kansallisen tason (11.48p., 5 taso), kouluratsastuksessa aluetason (5.73p., 2 taso), kenttäratsastuksessa kansallisen tason (10.49p., 4 taso) ja valjakkoajossa aluetason (4.55p., 2 taso).

Sijoitukset VRL:n alaisissa porrastetuissa kilpailuissa

Sijoitukset VRL:n alaisissa avoimissa kilpailuissa

Kouluratsastus KRJ
26.01.2008 | Lieksa | He C | 3/70!
15.01.2008 | Torasydän | He B | 7/81!
11.08.2008 | Altencois | Va A | 1/136!
01.09.2008 | KaRa | Va B | 2/66!

Esteratsastus ERJ
17.01.2008 | Hösten '52 | 70-80 cm | 6/87!

Kenttäratsastus, KERJ
27.08.2008 | KaRa | Helppo luokka | 5/34!

Näyttelymenestys

Ulkoasu aavistus.